lauantai 30. lokakuuta 2010

The Last Airbender

Animehenkinen näytelty elokuva jonka aikana tuntuu kokoajan että äänet ovat dubattuja. Näyttelijänsuoritukset eivät siis huimaa tasollaan mutta maisemat senkin edestä. Puvustus on toimivaa, koreografia pelittää ja juoni rullaa eteenpäin kuin kiskoilla. Töksähtäen loppuun jotta voimme jäädä odottamaan jatko-osaa. Shyamalan on saanut tämän toimimaan ihan perustasolla vaikka ihan loppuun asti ei olekaan ajateltu.

Samaa: koreografiset honkkaripätkät höystettynä 7-vuotta tiibetissä nuorella pyhällä pojalla.

7/10

IMDB

lauantai 23. lokakuuta 2010

The Boondock Saints II All Saints Day

Hei! Kahden tunnin leffa tätä sähläämistä on kidutusta! Joku unohti mistä leffat tehdään (ja tämä koskee myös jatko-osia): juoni, henkilöhahmot, tunnelma. Henkilöiden motivaatiot jäävät Jumalallisen Koneiston suojiin, tunnelma koostuu mauttomasta sähläyksestä eivätkä edes 15cm piikkikorot ja saumasukat pelasta tätä elokuvaa.

Samaa: mikä tahansa jatko-osa jonka katsominen jäi puoliväliin.

2/10

IMDb

lauantai 9. lokakuuta 2010

Predators

Takuututtu konsepti, toimiva näyttelijäkaarti ja hikinen viidakko. Yksikään käänne ei tule yllätyksenä mutta yhtään kuolemaa ei ole tehty ainakaan huomaamattomasti. Filosofiahan painottuu tasolle kuka on suurin metsästäjä ja ihmisarvo mitataan omalla selviytymisellä mutta hei! Mitä muuta odotit?
Kunnon samuraimeininki pelastaa välillä ja lopulta päästään oikeaan ramboiluunkin, unohtamatta lopun uhmakasta asennetta. Järjen voi jättää siihen alien-tekniikkalaatikkoon ja katsoa vain viihdyttävää tappamista.

Samaa: Katso vaikka alkuun edelliset Predatorit

6/10

IMDB

perjantai 1. lokakuuta 2010

Madeo

Korealaista elokuvaa tosissaan! Kummallisilla valtasuhteilla kummallinen henkilögalleria, vain tapahtumat eivät ole kovin kummoisia. Toimiva tunnelma, mainiot yksityiskohdat. Pakko toki on myöntää että on ikävä sitä aikaa kun kaikki leffat leikattiin puoleentoista tuntiin.

Suositeltavaa: Kim Kidukin Address unknown

7/10

IMDB

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Daybreakers

Epidemiana levinnyt vampirismi on vallinnut maailman ja ihmiset kuolevat sukupuuttoon. Vähillä lokaatioilla ja simppelillä juonella on saatu aikaan perinteisellä vampyyrimeiningillä varustettu tarina jossa ei tekoverta säästellä. Sam Neil on toimiva pahis ja muutenkin casting hoitaa asiansa. Lopun messiaanista sankarimaalailua lukuunottamatta elokuva onnistui olemaan mahtipontisuudessaan hauska ja hienovaraisuudessaan viihdyttävä.

Samaa: I am Legend tai no, aika monikin juttu.

7/10

IMDB

maanantai 5. heinäkuuta 2010

The Book of Eli

Okei. Alkaa hyvin, karu pystyyn kuollut metsä, kaasunaamarissa oleva Denzel Washington ja karvaton kissa iltapalaksi. Jatkuu hyvin, apokalyptinen maailma, tyypillisen epätoivoisia ihmisiä jotka elävät tappamalla ja ihmisiä syömällä. Lohduton päähenkilö, saturaatiota laskettu kuvasta, vihreä taivas, aurinko tappaa jne. Juoni jatkuu ok, hyvä tyyppi jolla on vakaumus, paska tyyppi joka käyttää kaikkia hyväkseen.

No, tapellaan isosti, hyvikset ja pahikset haavoittuvat ja oikeus voittaa. Maailma pelastuu. Raamattu voidaan jälleen printata maailmaan juuri kun se sodan jälkeen tuhottiin... Hieno elokuva jonka sisältö jäi aivan liian vähälle. Tuli selväksi, soditaan uskon takia, ja se raamattuko ihmiskunnon pelastaa. Jenkkiläistä uskovaista product placementtiä koko filminhukka.

Parempaa: The Road

5/10

IMDB

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Shutter Island

Mainio kerronta vanhasta ideasta. Onhan tää jo toteutettu, mutta millään en muista missä kaikissa tekeleissä. Mikäs hyvän idean ja tarinan pilaisi... paitsi ehkä hiukan katsojan tietämättömyydellä leikkivä asenne jossa viljellään vihjeitä reilun käsin kunnis kaikki asettuukin kauniisti paikalleen palapeliksi. Oikeastaan vain siksi ettei katsoja jää eipäilemään kumpaa tarinaa kerrottiin vaan osaa valita oikean totuuden. Loppukaneetti pelastaa silti paljon. Näyttelijätyö on tasaista, kuvaus toimivaa, lokaatiot jylhiä. Ei pettymyksiä, ei suuria antejakaan.

Muualla: Melkein kuin Arkhamissa!

7,5/10

IMDB

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Chasseurs de dragons eli Dragon Hunters

Tarina alkaa hyvin tavanomaisesti eikä näytä lupaavalta. Ajattelinkin saavani tyhjäpäistä söpöilyä ja vaikka sitäkin riitti se ei ollut elokuvan paras anti. Tarina kehittyy lievästi happoiseksi apokalyptiseksi maailmanlopun tarinaksi unenomaisen rappeutuneen kauniin maiseman keskellä. Kreikkalaisen ja goottilaisen arkkitehtuurin sekoituksesta rakennetut valtavat rauniot leijuvat ilmassa värikästä taivasta vasten. Liekit kauhovat kaikkea suuren pahiksen uhatessa tuhota maailman ja ohimennessään astua päähenilöidemme päälle... ooh! Kuvallinen maailma on upea, raunioromanttinen, fantasiaa parhaimmillaan! Mitään ei turhaan selitellä, vaikka itse pohdin tietysti mistä gravitonikivestä nämä upeat katedraalirakennukset on rakennettu. Lopussa pahalle sanotaan suorat sanat ja hyvikset voivat elää leijuvien kanien ja lampaiden keskellä onnellisesti loppuun asti.

Jotain omaa, tunteita, kaunista, wau. Vaikka henkilöhahmot ovatkin tavanomaista muovailuvahaa ja juoni ratakiskoa, ei se haittaa.

Happoisinta: Valtavat siat joiden takamuksesta roihuavat rakettiliekit

8/10

IMDB

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Alice in Wonderland

Hohhoijaa. Jos ei päähenkilöä kiinnosta mitä tapahtuu niin ei kyllä katsojaakaan. Tarina jää latteaksi kun mitään suurta iloa tai kauhua ei tuoda esiin ja henkilöitäkin lähdetään pelastamaan vain velvollisuudentunteesta. Loppukohtauksien aikana käväisi mielessä jo Lotrin loputtomat lopetukset, eikä tämäkään kauas jäänyt. Muovista hempeilyä joka perustuu henkiöiden ennalta tuntemiseen ja ehkä uudelleentapaamiseen. Olihan sille starallekin pakko järjestää omat kohtauksensa elokuvaan, mitään se ei kyllä antanut. Lisää happoa, lisää tunnetta, vähemmän päähäntaputusta!

Parasta: Jäniksen suolanheitto

6,5/10

IMDB

lauantai 30. tammikuuta 2010

Ink

Ink on pienemmällä budjetilla toteutettua looppaavaa kerroksittaista ajatusta, kuvallista tunnelmaa. Tarina joka sijoittuu usean vuoden ajalle mutta kuitenkin vain ehkä tuntiin, kahteen. Elokuvan pääosiin nousevat menneisyyden virheet, pelkojen voittaminen ja itsensä muuttaminen. Tarina on koskettava mutta eri tavalla kerrottu, unenomainen, lapsenmielinen, samaistuttava. Ohjaajakäsikirjoittajaeditori on myös tehnyt elokuvaan erittäin sopivan haikeahkon musiikin. Lavasteet ja lokaatiot ovat simppeleitä ja toimivia, valoon, väriin on kiinnitetty paljon huomiota. Leikkauksen nykivyys tukee tarinaa ja tunnelmaa.

Samaa: The deaths of Ian Stone

8/10

IMDB