Mustavalkoinen filosofialla höystetty pohdinta ihmisen raakuudesta ja addiktiosta. Vaikka ajoittain näyttely on ilmeetöntä, ruumiinkieltä käytetään hyvin. Mustavalkoisuus sopii elokuvaan vaikka tuntuukin välillä turhalta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen. Parasta on lopun vampyyrien veriraiskausbileet ja kohtauksen absurdius. Jotenkin hämmentävästi elokuvan soundtrack koostuu lähinnä ysäriräpistä, ei ollenkaan häiritsevä valinta.
Samaa: Irma Vep
8,5/10
IMDB
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti