Spagettiwesternin klassikosta ei puutu viileyttä tai suuria tunteita. Verta riittää, laukauksia ammutaan ja ruumiit kaatuvat! Jo aloituskohtauksessa käy tyylilaji selkeäksi, yksinäinen sankari saapuu paikalle raahaten arkkua. Samalla pelastetaan naispääosa josta voidaankin raahautua tapahtumapaikalle, syrjäiseen kylään joka on kahden kilpailevan joukkion ristitulessa.
Tyylilaji, valaistus, setti, puvustus, kaikki on tuttua laatua. Näyttelijäntyöstä voi toki ollaa montaa mieltä, kuten koko tyylilajistakin, mutta jos spagettiwestern uppoaa, on tämä näkemisen arvoinen kela.
Uudelleen: Tarantino ohjasi Django Unchained pätkän 2012
7/10
IMDB
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti